Työahdistus - sitä hävetään ja siitä puhutaan liian vähän

Moni kokee työpäivien aikana jatkuvaa painetta, riittämättömyyttä tai kuormittavaa stressiä, mutta harva sanoo sitä ääneen. Työahdistus voi näyttää ulospäin täysin tavalliselta arjelta, jossa  ihminen käy töissä, hoitaa tehtävänsä ja hymyilee palavereissa. Hän voi kuitenkin kokea jatkuvaa ylikuormituksen tunnetta. 

Erityisen näkymättömäksi työahdistus jää monilla uraäideillä. Työpäivän jälkeen alkaa toinen työvuoro kotona, sillä arjen pyörittäminen, lasten asiat, aikataulut, kodin vastuut ja jatkuva muistaminen ovat usein äitien harteilla. Moni yrittää pärjätä molemmissa rooleissa täydellisesti ja olla samaan aikaan tehokas työntekijä, läsnäoleva vanhempi ja hyvinvoiva ihminen. Usein oma palautuminen jää viimeiseksi listalla.

Työahdistus ei tarkoita heikkoutta vaan useimmiten se kertoo, että kuormitus on jatkunut liian pitkään ilman riittävää palautumista.

Miltä työahdistus voi tuntua?

Työahdistus näkyy eri ihmisillä eri tavoin. Joillekin se on jatkuvaa kiireen tunnetta kun taas toisilla se näkyy univaikeuksina, ärtymyksenä tai voimattomuutena.

Tyypillisiä merkkejä työahdistukselle voivat olla:

-Työasioiden jatkuva pyöriminen mielessä

-Vaikeus rentoutua vapaa-ajalla

-Tunne siitä, ettei koskaan tee tarpeeksi

-Sunnuntai-illan ahdistus

-Keskittymisvaikeudet

-Jatkuva väsymys

-Ärtyisyys tai vetäytyminen

-Tunne, että pienetkin tehtävät kuormittavat liikaa

Moni yrittää ratkaista tilanteen tekemällä enemmän, vaikka todellisuudessa keho ja mieli tarvitsisivat lepoa ja tahdin hiljentymistä.

Miksi työahdistuksesta puhutaan niin vähän?

Työelämässä pärjäämistä arvostetaan ja moni pelkää näyttävänsä heikolta tai joutuvansa irtisanomisuhan alle jos kertoo omasta kuormituksestaan. Työahdistus myös normalisoituu helposti. Jos kaikki ympärillä ovat kiireisiä ja väsyneitä, jatkuva stressi alkaa tuntua normaalilta osalta työelämää eikä siihen kiinnitä erityistä huomiota, saati tartu toimeen sen helpottamiseksi. Erityisesti tunnolliset ihmiset ja korkeat tavoitteet itselleen asettavat työntekijät kantavat usein liiallista vastuuta liian pitkään.

Työahdistus ei aina johdu työmäärästä

Usein ajatellaan, että ahdistus johtuu vain liian suuresta työmäärästä, mutta todellisuudessa kuormitustekijöitä on paljon enemmän. Kuormitustekijöitä voivat olla esimerkiksi:

-Jatkuvat keskeytykset

-Epäselvät odotukset

-Huono johtaminen

-Heikko työilmapiiri

-Palautumisen puute

-Tunne hallinnan menettämisestä

-Jatkuva tavoitettavissa oleminen

-Epävarmuus työelämässä

-Perfektionismi

Myös etätyö on muuttanut työelämää, sillä etätyössä työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät helposti, jolloin palautuminen jää vajaaksi. Moni uraäiti kokee lisäksi painetta todistaa pärjäävänsä sekä työssä että perhe-elämässä. Avun pyytäminen voi tuntua epäonnistumiselta, vaikka todellisuudessa jatkuva venyminen vie voimavaroja pitkällä aikavälillä.

Mitä työahdistukselle voi tehdä?

Ensimmäinen askel on pysähtyä tunnustelemaan omaa oloa ja tiedostaa tilanne. Moni huomaa vasta jälkikäteen, kuinka pitkään on ollut ylikuormittunut.

Työahdistuksen helpottaminen ei yleensä ala täydellisestä elämänmuutoksesta vaan tärkeintä ovat pienet mutta toistuvat muutokset ja niitä voivat olla esimerkiksi työpäivän rajojen selkeyttäminen, palauttavan ajan lisääminen päiviin tai viikkoihin, taukojen pitäminen, oman kuormituksen sanoittaminen, keskustelu esihenkilön tai läheisten kanssa ja avun pyytäminen ajoissa. 

Uraäideille tärkeä oivallus voi olla myös se, ettei kaikkea tarvitse jaksaa yksin. Vastuun jakaminen, omien rajojen asettaminen ja riittävän hyvän hyväksyminen eivät ole heikkoutta vaan jaksamisen edellytys. Myös keho tarvitsee palautumista. Uni, liikunta, lepo ja rauhoittuminen eivät ole asioita joita tehdään jos huvittaa vaan ne ovat jaksamisen perusta.

Työelämän ei pitäisi tuntua jatkuvalta selviytymiseltä

Kiireisiä vaiheita tulee kaikille, mutta jatkuva ahdistus ei ole normaali tila, johon pitäisi vain tottua. Ahdistuksesta palautumiseen tarvitaan esihenkilön kanssa tehty selkeä suunnitelma työtehtävistä ja työnkuvan mahdollisesta keventämisestä edes hetkeksi, riittävästi palautumiselle varattua aikaa ja kaikkien osapuolten sitoutuminen suunnitelman toteuttamiseen. 

Työahdistuksesta pitäisi puhua enemmän ilman häpeää, sillä mitä aikaisemmin kuormitus tunnistetaan, sitä helpompi siihen on vaikuttaa.