Työelämässä puhutaan tehokkuudesta, ajanhallinnasta ja priorisoinnista. Samalla yhä useampi yrittää sovittaa yhteen vaativan työn, perheen, läheiset, oman hyvinvoinnin ja kaiken muun, mitä arkeen kuuluu. Kalenterit täyttyvät ja päivät venyvät helposti ilman, että missään vaiheessa tuntuu olevan varsinaisesti ylimääräistä aikaa.
Tällaisessa tilanteessa katse kääntyy helposti omaan tekemiseen. Pitäisikö suunnitella paremmin? Pitäisikö opetella sanomaan ei? Voisiko aamuihin mahduttaa enemmän? Tai entä jos aloittaisi päivän puoli tuntia aikaisemmin?
Kaikilla näillä asioilla voi olla merkitystä, mutta joskus ongelmaa yritetään ratkaista väärästä päästä.
Jos arjessa on jatkuvasti enemmän tehtävää kuin aikaa ja voimavaroja, ratkaisu ei välttämättä ole se, että opettelemme tekemään kaiken tehokkaammin. Joskus meidän täytyy pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkea ylipäätään tarvitsee tehdä.
Työn ja muun elämän tasapaino ei tarkoita sitä, että kaikki osa-alueet saavat joka päivä yhtä paljon aikaa. Sellaista tasapainoa on vaikea saavuttaa, eikä sen ehkä tarvitsekaan olla tavoite. Elämässä on erilaisia vaiheita, välillä työ vaatii enemmän, välillä perhe tai oma elämä. Olennaista on, ettei väliaikaisesta kuormituksesta tule pysyvää toimintatapaa.
Erityisen kuormittavaa on usein se, että työ ja vapaa-aika eivät enää erotu toisistaan selkeästi. Työpäivä saattaa päättyä, mutta ajatukset jatkavat työskentelyä. Mielessä pyörivät tekemättömät tehtävät, vastaamattomat viestit ja seuraavan päivän asiat. Kotona ollessa voi olla fyysisesti läsnä, mutta ajatukset ovat edelleen työssä.
Samalla myös muu elämä vaatii jatkuvaa suunnittelua ja muistamista. Arjen kokonaisuus koostuu lukuisista pienistä asioista, joista jokainen yksittäin vaikuttaa mitättömältä. Yhdessä ne muodostavat kuitenkin kokonaisuuden, joka voi kuormittaa yllättävän paljon.
Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä kognitiivisen kuorman äärelle. Kognitiivisella kuormalla tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä määrää tietoa, asioita ja päätöksiä, joita mielemme joutuu käsittelemään. Nykyisessä työelämässä kuormaa lisäävät esimerkiksi jatkuvat keskeytykset, useat samanaikaiset tehtävät, erilaisten viestintäkanavien määrä ja tarve siirtyä nopeasti asiasta toiseen. Kun tähän päälle tulevat kodin, perheen ja muun elämän vastuut, kokonaisuus voi kasvaa suureksi.
Tasapainoa ei kannata tarkastella vain kalenterin kautta
Kannattaa tarkastella myös sitä, mitä mielessä kannetaan.
Jos jokainen asia jää oman muistin varaan, jokainen päätös tehdään kiireessä ja kaikki tuntuu olevan jatkuvasti kesken, ongelma ei välttämättä ratkea uudella ajanhallintasovelluksella vaan tarvitaan selkeyttä siihen, mikä on olennaista, mitä voidaan siirtää myöhemmäksi ja mistä voidaan kokonaan luopua.
Organisaatioissa puhutaan paljon työn sujuvoittamisesta, mutta yhtä tärkeää on tarkastella työn määrää ja toimintatapoja. Jos työntekijälle lisätään jatkuvasti uusia tehtäviä, tavoitteita, järjestelmiä ja kokouksia, ei voida loputtomasti olettaa, että kaikki ratkaistaan paremmalla tehokkuudella.
Joskus paras tapa parantaa työn sujuvuutta on poistaa jotakin
Jos jokin työtehtävä ei enää tuota tarpeeksi hyötyä, se on poistettava tai uudeleenorganisoitava. Kannattaa pohtia tilannetta myös kokonaiskuvan osalta, kuten esimerkiksi mikä kokous voitaisiin jättää pitämättä tai mitä tietoa todella tarvitaan päätöksenteossa. Entä missä kohtaa työntekijän pitäisi voida keskittyä työtehtäväänsä ilman jatkuvia keskeytyksiä?
Myös esihenkilötyöllä on tässä suuri merkitys. Työhyvinvointi ei ole pelkästään yksilön vastuulla. Yksilö voi kehittää omia toimintatapojaan, mutta työympäristö, työn organisointi ja kulttuuri vaikuttavat merkittävästi siihen, millaiseksi arki muodostuu.
Sama ajatus pätee työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.
Meidän ei tarvitse rakentaa täydellistä arkea vaan tärkeämpää on rakentaa arki, joka on riittävän toimiva ja jonka keskellä jää tilaa myös palautumiselle, läheisille ja omalle elämälle. Joskus se tarkoittaa tavoitteiden tarkistamista. Joskus taas tehtävien jakamista tai rajojen asettamista. Ja joskus voi olla tärkeintä hyväksyä, ettei kaikkea voi tehdä juuri nyt.
Työelämän tasapaino ei tarkoita sitä, että opimme jaksamaan enemmän
Se voi tarkoittaa sitä, että meidän ei tarvitse jaksaa jatkuvasti enemmän. Kun työssä ja arjessa on selkeyttä, kaikkea ei tarvitse pitää mielessä samanaikaisesti. Kun tavoitteet ovat realistisia ja tärkeimmät asiat tunnistettu, energiaa vapautuu myös siihen, mikä helposti unohtuu kiireen keskellä eli palautumiseen, läsnäoloon ja elämään työn ulkopuolella.
Hyvä työelämä ei ole sellainen, jossa ihminen pystyy suorittamaan mahdollisimman paljon vaan se on sellainen, jossa työ voi olla merkityksellinen osa elämää ilman, että se vie tilaa kaikelta muulta.
Ehkä tasapainon kannalta olennaisin kysymys ei siksi olekaan "Miten ehtisin kaiken?" vaan "Mikä on minulle ja meille juuri nyt tärkeää – ja mitä voimme jättää tekemättä?"
Kaikkea ei tarvitse kantaa yksin.
Työn, perheen ja muun elämän yhteensovittamiseen on mahdollista löytää toimivampia tapoja. Kun tunnistamme kuormitusta aiheuttavat tekijät ja selkeytämme sitä, mikä on aidosti tärkeää, voimme rakentaa arkea, joka tukee sekä työssä jaksamista että elämää työn ulkopuolella.
Work Life Balance Suomi auttaa tarkastelemaan työn ja arjen kokonaisuutta käytännönläheisesti ja kestävällä tavalla.
Tutustu palveluihimme ja löydä omaan tilanteeseesi sopivia ratkaisuja.