Miksi työssä ei viihdytä?

Työelämä on jakauntunut vähintään kahteen tai jopa kolmeen erilaiseen työntekotavan kategoriaan. Yksi osa työntekijöistä on äärimmäisen kiitollisia ja innostuneita työstään. Toinen osa taas kokee työnteon pakollisena pahana, joka häiritsee suunnattomasti vapaa-aikaa ja kolmas osa työntekijöistä tekee työtä rahoittaakseen vapaa-aikaansa ja kokee työnteon ihan kohtalaiseksi, ei viihdy, mutta ei valitakaan.

Työ on iso osa vapaa-aikaamme ja siksi sen pitäisi olla miellyttävää eikä edes kohtalainen työviihtyvyys riitä. Intohimoinen ja omaan elämäänsä tyytyväinen työntekijä on koko yrityksen imagolle moninkertaisesti parempi kuin työntekijä, jota joka ikinen aamu harmittaa tulla töihin. Työinho ei ole kenenkään eduksi.

Tiukka ja rutiininomainen työnkuva ja yksipuoliset työtehtävät ei ole kaikille mieleen ja se saatetaankin usein kokea yhdeksi epämiellyttävimmistä asioista kuvailtaessa haasteita työssä viihtyvyydessä. Suuren epämiellyttävyyden kokemuksen aiheuttaa myös huono työilmapiiri, johon tulisi työpaikoilla puuttua entistä vakavammin ja ryhtyä heti toimeen tällaista havaittaessa. Kyseessä voi olla yksittäisen työntekijän kiusaaminen tai koko työpaikan huono ilmapiiri johtuen esimerkiksi valtataisteluista, epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta tai vääränlaisesta johtamisesta. Kaikki työilmapiiriin liittyvät asiat on käsiteltävä viipymättä.

Niin sanottu kellokortitus on oikeudenmukainen menetelmä kulun tarkkailuun ja työajan kertymiseen työpaikalla, mutta joitakin työntekijöitä se saattaa stressata ja saada aikaan tunteen, että työtä tehdään kellon kanssa kilpaa.

Kun jokin osa-alue työelämässä ”mättää”, lisääntyy stressi ja uupumus. Korjaamalla epäkohtia, saadaan vähennettyä stressiä, tyytymättömyyttä ja niistä johtuvaa uupumusta sekä lisättyä työn tehokkuutta.

Työssä viihtyvyyttä lisää yhteinen luotto työnteon onnistumiseen ja tuottavuuteen työntekijöiden ja johdon välillä sekä työntekijöiden keskuudessa. Luottamus ohjaa myös itseohjautuvuuteen, joka vaatii molemminpuolista luottamusta, mutta myös vastuunottokykyä myös työntekijältä.

Joustavien työaikojen on myös todettu lisäävän työn mielekkyyttä ja helpottavan sen yhdistämistä muuhun arkeen ja esimerkiksi perhe-elämään. Joustavien työaikojen vuoksi työntekijällä on paremmin mahdollisuuksia toteuttaa joustavia aikatauluja jokaisella elämän osallaan. Onko tiukat kellonajat vain vanhaa rutiinia ajoilta, jolloin esimerkiksi etätyötä pidettiin suorastaan syntisenä tai vähintäänkin laiskojen puuhana. Eikä tosin vielä muutama vuosi takaperin tekniikkakaan mahdollistanut tehokasta etätyötä, ainakaan ilman jatkuvaa ”Kuuluuko nyt, näkyykö mun video?” -kyselyjä.

Miten työtyytymättömyydestä sitten pääsee eroon?

• Puhu esihenkilölle

  • Pohtikaa mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä työhösi

  • Pohtikaa yhdessä mahdollista työnkuvan muutosta tai muutosta työaikoihin

  • Pohtikaa onko kyseessä koko tiimin tai organisaation tyytymättömyys

  • Tarvittaessa pyydä esihenkilöä puuttumaan epäasialliseen käytökseen, kiusaamiseen tai muuhun sopimattomaan käytökseen

  • Lähesty tarvittaessa työterveyshuoltoa

  • Pohdi osa-aikaisuuden mahdollisuutta

• Puhu tunteistasi rohkeasti myös työkavereillesi. He saattavat kokea samoin tai heillä saattaa olla sinulle kullanarvoisia vinkkejä. Varo kuitenkin muodostamasta salaliittoja tai kutomasta verkkoja selän takana. Johdon tai työtovereiden haukkuminen ei auta omaan työtyytymättömyyden, usko pois! Ainut keino on ottaa asiat reilusti puheeksi niin työtovereiden, esihenkilön ja johdon kanssa.

• Muuta ja kyseenalaista omia ajatus- ja toimintamallejasi, reflektoi itseäsi ja ole sopivasti itsekriittinen; ”Miksi työ harmittaa?”

• Kehitä työstäsi joustavampaa, sillä monella meistä on liian sitova työaika. Kysy itseltäsi ja esihenkilöltäsi onko työnkuvasi sellainen, että se vaatii ehdottomasti tiukkoja aikatauluja niin töihin saapumisen kuin työpäivän päättämisenkin suhteen.