Vanhemmuudessa ja uravanhemmuudessa ainut ongelma on täydellisyyden tavoittelu

Yllätätkö usein itsesi vähättelemästä omia saavutuksiasi, haukkumasta omia kykyjäsi ja aliarvioimasta itseäsi?

Onko sinulla tunne, että mikään tekemäsi asia tai suorittamasi taso ei ole riittävästi?

Et ole tarpeeksi hyvä työntekijä tai vanhempi?

Kuka on määritellyt sinulle nuo suorittamisen määreet ja tasot? Oletko se juuri sinä itse?

Suorittamista pystyy suorittamaan kaikilla elämän osa-alueilla; arjessa, työssä, vapaa-ajalla, vanhemmuudessa, harrastuksissa… Tavoitteiden asettaminen joissakin asioissa voi olla hyvä ja toimeenpaneva voima, jonka avulla voit saada esimerkiksi koulutuksen suoritettua loppuun. Liian useasti tai tiiviisti tapahtuva tavoitteellisuus voi muuttua itseään vastaan ja muodostua ensi suorittamiseksi ja sen jälkeen pakkosuorittamiseksi.

Alkuun tavoitteiden asettaminen voi olla houkuttavaa ja saada tekemiseen ja ehkä jopa koko elämään uutta intoa. Tavoitteiden saavuttaminen taas voi olla koukuttavaa ja ruokkia mielihyvää. Näiden tunteiden tavoittelu voi muuttua vähitellen ja salakavalasti suorittamiseksi, joka taas vie elämänilon, saa ihmisen toimimaan autopilotilla ja lopulta uupumaan.

Mielihyvän tavoittelun lisäksi suorittamisen kuiluun saa syöksymään ystävämme täydellisyyden tavoittelu.

Kuka määrittelee meille täydellisyyden? Jokainen itse. Jokaisen näkemys täydellisyydestä on erilainen, toiselle riittää vähemmän, toinen kaipaa enemmän. Täydellisyyden tavoitteluun vaikuttavat luonteenpiirteemme, kasvatus, meihin istutetut uskomukset ja ulkoinen sosiaalinen paine.

Monien uskomusten vuoksi pyrimme täydellisyyteen. Pyrimme täydellisyyteen, jota ei edes ole olemassa ja tällä matkalla uuvumme lähes varmasti. Antamalla periksi epätäydelliselle elämälle huomaat miten paljon saat sisältöä elämääsi ja oma kannettava taakkasi kevenee.